Miksiköhän miulla on aina öisin kovin alakuloinen olo kun esim. kuuntelen musiikkia. Tai vaihtoehtosesti rupeen ajattelemaan kaikkea... hmm, pahaa. Kuten tappamista ja kiduttamista. "Animal I Have Become" sopiikin kivasti tähän tunnelmaan. Hih. Ja mie tunnen itteni välillä jotenkin helvetin itsekkääksi ja kylmäksi ihmiseksi, varsinkin yksin ollessani. Mutta tiedättekö mitä? SE ON HELVETIN MUKAVAA.

On se rankkaa olla teini. Teini jolta katosi taas inspiraatio. En vaan saa tota ficciäni jatkumaan. Kun vaan nyt keksisi miten jatkan sitä. Miten saan siihen TOIMINTAA? Argh.

Kuuntelen vaan paskaa ja vähemmän paskaa musiikkia koneella ja jostain syystä tuleva lukuvuosi pyörii päässä. Lieköhän syy siinä, että luin juuri hyvää jatkotarinaa joka liittyi kouluun, ja jonka eräästä tietystä syystä tunsin kovin läheiseksi itselleni. Vaan ku sillä tavalla kävisi tosielämässä... *sigh*

Myös se alkaa vähitellen ärsyttämään, kun kaikilla ystävilläni (tai lähes kaikilla) tuntuu olevan poikaystävät. Itse saan vaan joiltain randomeilta jätkiltä kehuja NETISSÄ. Kumma kun IRL ei kukaan minusta ikinä kiinnostu koskaan, onkohan raumalaiset jätkät vain joko helvetin pinnallisia fruittareita tai vain yksinkertaisesti varattuja. Pistää tosissaan vituttamaan tää kaupunki. Pitäisköhän mennä kaupungille ja kantaa isoa kylttiä jossa lukee kissankokoisilla kirjaimilla "OLEN SINKKU, YRITÄ VAPAASTI!"? Vai mitä ehdotatte?

Ja vituttaa myös kun kukaan ei kommentoi ikinä galleriassa. Tai sitten miusta vaan on tullut niin helvetin ärsyttävä ihminen kun jotkut ei edes vastaa miulle enää. Noh, tyydyn kohtalooni. En ala parkumaan niinkuin olisin puoli vuotta sitten tehnyt jos joku älykääpiö on jostain minulle vihainen. Omapahan on ongelmanne. Mua ei oikeastaan kiinnosta enää. Jos jotakuta ei miellytä mun käytökseni niin painukoon helvettiin.

No kuitenkin anygays, mä jätän teidät miettimään sanojani. Bye.

T. Dani Wolf